Tähän ei moni kykene: Henri Jokiharju ja Kaapo Kakko kyenneet maajoukkueissa uskomattomaan temppuun – mutta miten?

HÄMEENLINNA. Kuka tietää, mihin eräällä tavalla historialliseen temppuun ovat pystyneet suomalaiskiekkoilijasta Henri Jokiharju ja Kaapo Kakko?

Jos joku haluaa arvuutella vastausta, niin jätetään se tässä tekstissä hieman myöhempään. Jokiharju, ja kymmenet muut suomalaiset NHL-pelaajat kokoontuivat median eteen tiistaina Hämeenlinnan Vanajanlinnan kauniiseen ympäristöön.

Avoimen, hyvähenkisen ja oikealla tavalla rennon oloisen leijonalauman olympiakausi 2021-22 on polkaistu vauhtiin.

– Meille tuli ohjelmat, että mitä täällä suurinpiirtein tehdään. On pikku palavereja, ja kaikkiaan hyvä tapahtuma. Olisi hieno homma, jos kaikki pelaajat päästettäisiin NHL:stä olympialaisiin, Buffalo Sabresissa taalaliigaa luutinut maailmanmestari selvittää ajatellen ensi helmikuun Pekingin kisoja.

– Itse olen saanut treenattua hyvin sekä nähnyt kavereita ja ollut perheen ympärillä, Jokiharju jatkaa kesän annista.

Kesäisessä Hämeenlinnassa mukana oli 44 suomalaistähteä maamme absoluuttiselta huipulta, ja ainoa puuttuja oli Jokiharjun entinen joukkuekaveri Rasmus Ristolainen. Vanajanlinnan mediapäivässä käy selväksi se, että Leijonien johto päävalmentaja Jukka Jalosen johdolla päätti olla tätä kysymättä, koska nykyinen Philadelphia Flyers -peluri on itse myynyt aiemmin alati kieltäytyvää vastausta Suomen MM-kisaedustukselle.

NHL:ssä kolmannen sesonkinsa pelanneelle Jokiharjulle, Ristolaiselle ja muille Sabres-pelaajille viime kausi oli vaikea. Haastattelussa rauhalliseen sävyyn esiintyvä oululaislähtöinen pelasi talvella 46 ottelua pistein 3+5=8 (-11).

– Oli vaikeaa, tuli pieni loukkaantuminenkin. Meidän joukkue meni oikeastaan pelkkää alamäkeä. Vaikeita aikoja. Saimme peliä pelinomaisemmaksi ehkä valmentajavaihdon kautta. Sitten oli enemmän järkeä touhussa, ja silloin jääkiekon pelaaminenkin oli kivaa.

Vajaat kaksi vuotta ruorissa ollut Ralph Krueger sai monoa maaliskuussa, kun Sabres oli hävinnyt pitkälle yli kymmenen ottelua putkeen. Nyt organisaatiossa puhaltavat uudet tuulet.

Nyt on aika kaivaa esiin vastaus alun kysymykseen. Jokiharju ja Kakko ovat maamme ainoat pelaajat, jotka ovat voittaneet maailmanmestaruuden miehissä, alle 20-vuotiaissa ja alle 18-vuotiaissa.

Chicagon kesän 2017 ykköskierroksen 29. varaukselle nuo kaikki tulivat hämmentävästi vain muutamien vuosien sisään kausien 2015-19 aikana. Sesonki 2018-19 toi tuplakullan Nuorissa Leijonissa ja Leijonissa.

Miten ihmeessä moinen triplakulta on mahdollista?

– Oikeassa paikassa oikeaan aikaan! On hauskoja muistoja Grand Forksista, Vancouverista ja Bratislavasta. Hyviä kokemuksia, hyviä joukkueita ja paljon hyviä kavereita jäänyt niistä.

– Se on sellainen yhteenpuhallus. Olen ollut viisi vuotta Yhdysvalloissa, ja minusta on hienoa päästä suomalaisten kanssa pelaa – ihan spesiaalijuttuja.

Eli kunnossa olemiseen, mukana olemiseen, mihin vaan vaadittavaan, vaikuttavat myös henkisen puolen seikat?

– Totta kai. On se (maajoukkue-edustus) niin hieno juttu. Täällä on kiva treenata suomalaisten kanssa, totta kai suomalaiset joukkuekaverit ovat läheisimpiä myös seurajoukkueissa, pakki sanoo aurinkoisessa Hämeenlinnassa.

Jokiharjun aikaisista kultanuorista, vähän vanhemmista mestarinuorista ja kultaleijonista löytyy pelaajan mukaan joitain yhtäläisyyksiä.

– Joukkuehenki, kaikki uskoo siihen asiaan. Kaikki vetävät yhtä köyttä, sellaiset ovat olleet isoja (juttuja). Vaikka ehkä hassulta kuulostaakin, niin joukkuehenki on iso osa joka turnauksessa.