Liigatähti nousi lätkän ja jalkapallon alasarjoista muutamien vuosien aikana Leijoniin – ”On aina hieno fiilis laittaa Suomi-paita päälle”

RAUMA. Lukon ykkössentteri Eetu Koivistoisen tarina on erilainen verrattuna moneen muuhun. Maajoukkueeseen tänä syksynä noussut hyökkääjä pelasi vielä kaudella 2013-14 nuorten Suomi-sarjaa ja Alueliigaa sekä II-divisioonaa Kirkkonummen Salamoissa. Samalla Koivistoinen kävi potkimassa jalkapalloa kutosdivisioonassa.

Nyt hän viilettää Lukossa siis kärkisentterinä. Tai no…

– Ei meillä ole mitään ykkös-, kakkos- tai kolmossenttereitä. Meillä on neljä hyvää ketjua, ja pyritään niillä rummuttaa viisi-viisi-peliä, mitä ollaan suurimmaksi osaksi pelattu hyvin.

Tällä kaudella Liigan 15 pelissä tehot 10+8=18 (+10) tehnyt, alivoimaakin pelaava hyökkääjä sai äskettäin Lukko-valmennuksesta kehuja siksi, että hänet voi lyödä mille paikalle hyvänsä.

Mistä Koivistoinen tykkää itsessään eniten?

– Vaikea kysymys…

– Siis yritän pelata molempiin suuntiin, ja tehdä töitä ja sitä kautta saada autettua joukkuetta voittamaan.

Tiistaina Lukko kyykkäsi KalPan kanssa Raumalla. Kuopiolaiset ottivat liigakärjestä jo toisen peräkkäisen voiton, nyt luvuin 4-3.

– Pelattiin huono peli ja kaveri varmaan onnistui omassa pelisuunnitelmassa. Me hävittiin liikaa kaksinkamppailuita, eikä saatu syöttöjä lapaan. Tässä pelissä ei ollut mitään hyvää.

Koivistoisen ilmeet ja eleet kesken pelit näyttivät siltä, ettei esimerkiksi mailan paiskomiselle ole syytä, vaikka yksittäisiä tappioita tulee silloin tällöin. Häviö oli 16. pelinsä pelanneelle Lukolle kauden neljäs.

– Ikinä ei halua hävitä, ja nyt varsinkin oli todella huono esitys. Täytyy käsitellä tämä tappio ja mennä kohti seuraavaa peliä. Tällä viikolla on onneksi kaksi peliä, missä on hyvä nostaa tasoa, ja voi päästä kiinni siihen, mitä ollaan parhaimmillamme pelattu.

Lukon kokoonpanosta tippuivat kiekon naamaansa saanut Aleksi Saarela toviksi ja käytöskympin takia Sebastian Repo.

– Ei niillä voi selitellä tappiota yhtään. Pelin aikana sattuu kaikennäköistä, mutta jokaisen täytyy olla parhaimmillaan jokainen ilta. Ei se vaikuta, että putoaako yksi äijä vai kaksi, eikä ne ollu kauaa pois.

Heikosta tiistaista huolimatta Koivistoisen syksy on ollut nappisuoritus, vaikka pelaaja sättii itseään koko ajan. Nousu Leijoniin oli yksi merkki onnistumisesta.

– Olihan se hienoa, mutta olisin halunnut pelata kaksi ensimmäistä peliä paremmin. Ne menivät ohi, kolmannessa sain itseäni vähän pelillisesti esiin, Koivistoinen kertaa Venäjä-, Tsekki- ja Ruotsi-pelejä.

Kansallislaulun kuuleminen kotiyleisön edessä on hieno tunne.

– On aina hieno fiilis laittaa Suomi-paita päälle ja kuulla Maamme-laulu!