Viime kausi oli karmea leijonakonkarille – palasi kaukaloon ja loistaa nyt Liigan kärkipään porukassa: ”Pelistä nauttiminen on kasvamaan päin”

LAHTI. Jääkiekon kevään 2011 maailmanmestari Topi Jaakolan viime kausi oli sanalla sanoen karmea. TPS tiedotti noin vuosi sitten purkaneensa puolustajan sopimuksen pelaajan omasta aloitteesta.

Ratkaisu oli seurausta vammasta, joka esti keskitasoa kirkkaasti paremman peruspakin täysipäiväisen harjoittelun ja pelaamisen. Jaakolalle kertyi pelejä viime kaudella vyölle Liigassa yksi ainoa.

Nyt 35-vuotias nelinkertainen suomenmestari painaa Pelicansin pakistossa isännän ottein. Perjantaina hän kohtasi viime kauden seuransa TPS:n. Ottelu oli Jaakolalle kuin mikä muu tahansa kamppailu.

– No aika lailla joo yksi peli muiden joukossa. Tietysti siellä oli tuttuja kavereita viime syksystä, mutta kyllä tässä on ollut oman tekemisen kanssa niin paljon työstämistä, että siihen pitää keskittyä täysillä, ensimmäiset aikuisten pelit jo kaudella 2000-01 pelannut Jaakola kertoi Leijonat.comille perjantain liigakierroksen jälkeen Lahden jäähallin koppikäytävillä.

Työstämistä on ehkä ollut, mutta Jaakola on petrannut otteitaan koko ajan. Sivustaseuraajan silmiin saattoi näyttää siltä, että esimerkiksi aiemmin syksyllä pelatut CHL-ottelut olivat konkarille erityisen vaikeita. Niissä kokenut puolustaja näytti ajoittain jopa hasardiherkältä.

Nyt asiat ovat ilmeisen hyvin.

– Olen tyytyväinen siihen, että pelistä nauttiminen on kasvamaan päin. Sitä kautta reagointipeli on tuloillaan, Liigassa yhteensä yli 400 kamppailua luutinut Jaakola iloitsi.

Analyyttisen oloinen puolustaja summasi TPS:ää vastaan kaksi syöttöpinnaa. Koko kauden saldo on 1+2=3 tehotilaston näyttäessä lukemaa +1. Neljässä liigapelissä Jaakola on ollut vain kerran jäällä, kun Pelicansin omissa on soinut. Tämä tilastofakta siis vuoden pelaamattomuuden jälkeen.

Vahva liito

Jos on ollut Jaakola hyvä, niin samaa voi todeta Pelicansistakin. Se voitti kauden neljästä ensimmäisestä pelistään kolme, eikä joukkue jäänyt kertaakaan pisteittä kahdella ensimmäisellä liigaviikolla.

Erikoinen fakta puolestaan on se, että Pelicansin maaliero tämän kauden kotipelien kahdessa ensimmäisessä erässä on 0-2. Silti yhdeksästä mahdollisesta pinnasta se on napannut kuusi.

– Olen tykännyt siitä meidän ilmeestä, millä olemme tämän kauden kolmannet erät pelanneet ja millä olemme menneet loppua kohti. Loppukymppi on suurimmaksi osaksi se, missä pelit ratkotaan, Jaakola kertoi kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Mitä se viimeinen kymppi, tai vaikkapa kriittiset hetket sitten vaativat?

– Uskallusta pelata. Itse uskon henkilökohtaisesti, että sellainen tietynlainen rentous pitää säilyttää. Ihan hirveän paljon enemmän puristaminen… En tiedä, onko se se oikea reitti, Jaakola muotoili.

– Peliin mahtuu kaikennäköisiä jaksoja ja välillä voi hermostuttaa.

No mutta Pelicans ei ole näyttänyt esimerkiksi puristavan tai hermostuneelta. Perjantain kierroksen jälkeinen kolmossija sekä suorien tappioiden sarakkeessa oleva 0 todistavat sen. Vai?

– Totta kai tuloksellisesti on ollut ihan hyvä aloitus. Mutta samaan aikaan aistin, että tuossa on niin henkilökohtaisesti kuin joukkueella iso halu pelata paremmin. Emme ole millään muotoa tyytyväisiä pelilliseen antiin.

– Pelin sisällä peli heilahtelee liikaa. Siellä on palasia ja yksityiskohtia, joissa voisimme olla parempia.

Suostuuko maailmanmestari paljastamaan tarkemmin, että mistä on kyse?

– Ylipäätään, oli kyse kiekollisesta pelaamisesta tai puolustamisesta, että kuuden pelaajan välillä olisi yhteistyötä ja kommunikointia: Milloin on sauma lähteä nopeasti kiekon kanssa, milloin joutuu rauhoittamaan, annetaanko heti painetta vai joudutaanko pelaamaan enemmän keskustaan ja niin edelleen.

Liigan tasostakin Jaakolalla on sanansa sanottava.

– Sanottakoon vielä se, että jo tässä vaiheessa on ollut tosi kovia pelejä. Sellainen ”ihan hyvä suoritus” ei riitä ja se on hyvä asia, että heti joutuu laittamaan kaikki peliin.