Pelit ovat ainakin Euroopassa hetkeksi ohi. Venäjän MM-kisoista on aikaa pari päivää. Nyt kun syke on laskenut ja maitohappo poistunut verenkierrosta, eikä dementiakaan ole vielä peittänyt kisojen jännitettä, on oikea hetki kurkistaa tapahtumiin. Mitä tapahtui ja jäi tapahtumatta?

Oliko Markus Granlund pelinappula?

Kisojen alussa puhinaa herätti Markus Granlundin kotiin jättäminen. Markukselle oli paikka luvattu, mutta yhtäkkiä NHL-invaasio olikin niin voimakas, että päävalmentaja Kari Jalonen joutui perumaan lupauksensa. Oliko Markus pelinappula, jonka avulla saatiin mukaan Mikke (Mikael Granlund), sitten Mikko (Koivu) ja muut?

Kaikilla Leijona-joukkueilla sama kaava Venäjää vastaan

Joukkue hoiti alkusarjan tappiotta korkean rutiinitason ja osaamisen ansiosta. Tanska pudotettiin jämäkästi puolivälierissä. Yhteensä yhdeksän tappiotonta kansainvälistä ottelua, upeaa! Venäjä lähti isona ja kovien paineiden alla välieräpeliin Suomea vastaan.

Meillä on hyvä niskalenkki Venäjästä. Meidän kaikki maajoukkueemme valmistauvat mentaalipuolella samalla pelkistetyllä kaavalla Venäjää vastaan. Paineistetaan, ollaan hiukan ilkeitä ja pidetään Venäjä pitkään ilman maaleja. Seurauksena monesti tapahtuu se, että heidän kollektiivinen viisikkopelinsä hajoaa, ja turhautuneet yksilöt alkavat sooloilla ja tehdä virheitä. Hieman tuolla kaavallahan se hoitui tälläkin kertaa. Se oli iso voitto.

Kanada selvästi parempi kuin Suomi

Sitten kysymys, että millä tavalla Venäjä-voitto vaikutti finaalitappioon? Me jäimme jalkoihin Kanadaa vastaan. Kanada paineisti puolustajiamme, pelasi kurinalaisen jäähyttömästi, pystyi pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä ja voittamaan kaksinkamppailuja meidän päädyssämme. Kanada kulutti meidän energiaamme.

Alkusarjan pelissä Kanadan maalivahti Cam Talbot oli heikko. Me saimme kolme helppoa maalia hänen haparoinneistaan. Finaalissa meillä oli tasan kolme maalipaikkaa (Mikael Granlund, Jarno Koskiranta, Patrik Laine), jotka Talbot hoiti viileästi.

Olimme pelillisesti turhan varovaisia.

Ei siis jäänyt paljon jossiteltavaa. Varmaan Venäjä-voitto verotti sekä mentaali- että luisteluenergiaa. Prahan kisoissa 1992 oltiin hieman samanlaisessa tilanteessa, jossa puhtaan alkusarjan jälkeen kohdattiin finaalissa Ruotsi ja hävittiin. Tuo tappio meni hiukan mentaalityytyväisyyden piikkiin.

Olisiko Suomi voinut tehdä jotain toisin Kanadaa vastaan? Kyllä. Meidän olisi pitänyt saada kentälle enemmän energiaa, repivyyttä ja peliä Kanadan päätyyn. Tulee mieleen että kolmos- ja nelosketjun luistelukoneet (esimerkiksi Antti Pihlström, Mikko Rantanen, Koskiranta ja Tomi Sallinen) olisivat ehkä saaneet pientä kaaosta aikaan Kanadan päädyssä. Olimme pelillisesti turhan varovaisia ja käytimme liian paljon trap-puolustusta. Toisaalta on turha jossitella, sillä Kanada oli selvästi parempi joukkue finaalissa.

Suomen onnistujat ja tuleva varaustilaisuus

Suomen onnistuneesta joukkueesta voidaan tietysti poimia vielä superonnistujat: Granlund, Mikko Koskinen, Laine, Sebastian Aho ja Rantanen. Harmittavaksi pelaajiston kannalta jäi Teemu Pulkkisen mitätön rooli kokoonpanossa.

Vahva kysymys koko turnauksen aikana koski kahta nuorta herraa. Kumpi menee ensimmäisenä kesän NHL-varaustilaisuudessa: Patrik Laine vai Auston Matthews. Henkilökohtaisesti uskon Matthewsin menevän ensimmäisenä. Pelaajat ovat suht samanvertaisia vaikkakin eri pelipaikoilla. On aivan selvää, että Toronto varaa mielestään parhaan pelaajan.

Ei ole väliä, oletko draftissa ykkönen vai kakkonen.

Kun on kaksi samantasoista, pohjoisamerikkalaisuus antaa edun Matthewsille. Mitä luulet, kumman jokin ruotsalaisseura valitsisi kahdesta samanveroisesta pelaajasta, joista toinen on suomalainen ja toinen ruotsalainen? Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään merkitystä, oletko draftissa ykkönen vai kakkonen. Molemmilla on tulevaisuus auki.

Kolmen kuukauden päästä mennään taas, kun on aika World Cupin.

Hyvää kesää!

Sakke Pietilä

Aiheet Granlund Markus Laine Patrik Näkökulmat Pietilä Sakke